Amsterdamista ja jotain muuta

Melko pitkä matka. 2 tuntia Keski-Amerikasta Miamiin, 8 tuntia Lontooseen, 1 lisää Amsterdamiin: Lisätään 6 yhteystuntia, ne saavuttavat 17.
Biologinen kello tottuu lepotilan jälkeen karhuna koneessa. Mutta ei vielä vatsaa; joten keskiyöllä minun piti saada kahvia ja kakkua.

Siirtyminen Bostonista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan aikaisin aamulla, miinus 59 astetta ulkona ja matkustaminen horisonttia vasten ... sillä ei todellakaan ole vertailua.

Toistaiseksi vain valmistelut, ystäväni Juan, espanjalainen, joka on työskennellyt Hollannissa vuosia, on äänityspöydässä tyylikkään Christinen vieressä. Päähuoneessa he valmistavat valtavista laatikoista otetun äänen, harjoittavat tehosteita ja asettavat tarroja. luokkahuoneissa. Kaikki mitä tapahtuu ennen ja jota kukaan ei kuvittele gala-palkintoja. Yksi bannereista kiinnitti huomioni, tervetuliaisbanneri edustavien maiden kielillä. Tyyli on kontekstuaalinen tunnisteiden pilvi, jonka blogit ja Wordpress ovat tehneet muodikkaaksi.
	Majoitus Wyndham Apollo -hotellissa on yleensä erittäin hyvä. Mikään muu puuttuu siitä, mitä melkein kaikki turistivalmiit hotellit Amerikassa: Langaton verkko. Ne tarjoavat Internet-palvelun televisiossa, mutta se on vetovoima. Hiiri on painike, joka on rullattava kuten ensimmäisten kannettavien tietokoneiden punaiset pallot. Lähiverkkopalvelu 10 euroa tunnissa tuntuu ryöstöltä ... kuten sanoisin Obelix: Nederlanders zijn gek.
Ja sää; ilo. 8 astetta parhaimmillaan. Ei ole mitään tekemistä Karibian ympäristön kanssa, mutta näille ihmisille on etuoikeus olla aurinkoa muutaman tunnin ajan iltapäivällä, juuri silloin kun suurin osa yrityksistä on auki. Aika, jonka jotkut vanhat ihmiset käyttävät hyväkseen menemään kävelemään kahvilaan jalkakäytävälle ja ottamaan huivit pois hetkeksi. Poikani eivät toisaalta löydä minua; 1 tunnin ero tuskin antaa heille jättää minulle viestejä ja auttaa minua pitämään karjaa elossa. maatila.

Sillä välin huomenna löytää virtalähde ja kerättävä Obelix-shakkisetti, kunnes pakkaset putoavat. Ja sitten turvautua aulaan mara xfm-faneista, hyvä Cappuccino & amaretto sekä sushi japanilaisesta Yamazato-ravintolasta.

Suuri ero edelliseen vuoteen, tällä kertaa ei ole samansuuntainen kuin maailmancupin pätevyyden finaalit, vaikka minun maassani monet sanovat, että presidentti Lobo on hänelle hyvä silitys pyjamassa. Samat sosiaaliset paineet, toivottavasti ja sama kriisi eivät palaa, edellinen ei ole vielä ohi.